11/13/2013

Inman Aligner edistyy


Hei kaikille!  
 
Onkin vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi päivitin kuulumisiani. Tänään kävin hammaslääkärissä jälleen kontrollissa ja olen tällä hetkellä edennyt puoleen väliin tässä projektissa. Voi miten riemastuin, kun lääkärini kertoi, että kaikki on edennyt juuri niin kuin pitääkin ja kun tähän asti hampaitani on "työnnetty" eteen päin, että niille tulisi tilaa siirtyä, niin nyt alkaa hampaideni takaisin vetäminen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että nyt rautojen etuosa on aivan hampaiden alareunassa ja toiseen etuhampaaseeni liimattiin muovinen pallo, joka pitää raudat paikoillaan. Näin hampaat ikään kuin vedetään suoraan riviin.

 

Tuntuu aika uskomattomalta, että puolet ajasta on jo takana ja tulokset ovat hyvät. Olin suoraan sanoen vähän huolissani, sillä en ole aina ihan pystynyt tuohon 16 tuntiin päivässä, minkä ajan päivässä rautoja tulisi käyttää. En silti flunssan jälkeen ole pitänyt päivääkään taukoa. Ehdottomasti suositan kuuntelemaan lääkärin ohjeita ja pitämään rautoja aina kuin mahdollista.

 

Etuhampaitani särkee aivan vietävästi mutta onneksi sain särkylääkettä. Hampaiden välien viilaus on kyllä aivan järjettömän karseaa, mitäs sitä kaunistelemaan, mutta varmasti kaikki kokevat senkin eritavalla. Ei siihen nyt pyörry sentään mutta ikävältä tuntuu. Mutta eipä mitkään plastiikkakirurgiset operaatiotkaan aivan kivuitta käy. Kauneuden tähden on kärsittävä. Niin ärsyttävää, että se on aivan totta eikä mikään klisee.

 

Olen tosi onnellinen siitä, että teen tämän viimeistään nyt. Sitten on ihanat hampaat toivottavasti loppuiäksi. olen kyllä aina ollut kova hymyilemään mutta tämän operaation jälkeen hymyilyttää kyllä kaksin verroin enemmän :) 


9/17/2013

Rauta-aika 2


No niin, nyt on sitten kaksi viikkoa takana tätä lystiä ja kävin ensimmäisessä kontrollissa hammaslääkärilläni. Vielä ei merkittäviä muutoksia ole tapahtunut mutta hampaat tuntuvat jotenkin "irtonaisilta". Huoli pois, hyvät lukijat! Leegoni eivät ole tippumassa, ne vain liikkuvat kohti uutta kuria ja järjestystä :). Kontrollikäynnillä hampaideni välejä viilattiin, jotta hampaille tulisi enemmän tilaa kääntyä uusiin uomiinsa. Se vasta elämys olikin, joopa joo. No pain no gain. Mutta sain onneksi ikeniini pintapuudutetta ja se auttoi. Suuhygienisti samalla puhdisti värjäytymät hampaistani, joten nyt on kiva kun ei ole ikäviä pläkkejä hampaissa.


Tällä hetkellä hampaani hieman aristavat jo, erityisesti aamulla herätessä. Päänsärkyjä ei edelleenkään ole, eikä mitään muutakaan häiritsevämpää sivuoiretta. Flunssa on onneksi jo hieman helpottanut joten olo on ihan ok tällä hetkellä. Uskaltauduin viime viikolla ensi kerran kauppaan raudat suussa. Salaattitiskillä myyjä alkoi nauramaan mulle päin naamaa kun avasin suuni, joten se siitä sitten. Puhumaan en siis pysty mitenkään vakavasti otettavasti joten jätän rautojen käytön suosiolla lenkkipoluille ja kotiin.

Tällaista siis tällä kertaa. Ja jos joku miettii, että kaduttaako? Niin ei kaduta. Ei hetkeäkään, vaikka tuloksia ei vielä näy ja vielä on sarkaa jäljellä hamaan tulevaisuuteen. Olen varma, että tulokset puhuu sitten aikanaan puolestaan.

9/06/2013

Rauta-aika

Nyt on kulunut tasan viikko siitä, kun oikomishoitoni aloitettiin. En voi sanoa, että mukavaa olisi ollut. Puhumaan en pysty lainkaan ja "raudat" ovat paikoittain terävät, joten suussani on pieniä haavoja jotka kirvelevät inhottavasti. Varsinainen rautojen kiristäminen ei tunnu pahalta ja se onkin erittäin helppo tehdä itse. Päätä ei särje ja olen pystynyt nukkumaan aivan normaalisti, eli yöuntani raudat eivät häiritse mitenkään.



Kaiken lisäksi olen tällä hetkellä flunssassa, joten en ole pitänyt rautojani viimeyönä lainkaan sillä olo on jo muutenkin tarpeeksi tukala. Jotta haluttu tulos saataisiin aikaiseksi, tulisi rautoja pitää vähintään 16 tuntia vuorokaudessa. Tuohon pystyn juuri ja juuri, mutta en voisi vielä kuvitellakkaan, että pitäisin rautoja kodin ulkopuolella. Ehkä tähän vielä tottuu.

Nyt ei siis ole mitenkään hilpeät tunnelmat ja 3 kk. tuntuu lähinnä "linnatuomiolta", jonka loppumista odotan kuin kuuta nousevaa. Mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

9/02/2013

Inman Aligner käyttäjän kokemana!

Riikka Virvanne päätti sijoittaa Inman Aligner-hoitoon ja lupasi kertoa siitä sivuillamme säännöllisesti. Itse hoito aloitettiin viime viikolla ja tässä on nyt ensimmäiset ajatukset ja alkutilanteen kuva.



Tämä on jatkokertomus siitä, miltä hampaiden oikominen aikuisena tuntuu. Olen yksi niistä 70-luvun lapsista, joille syötettiin fluoritabletteja joka ilta kotona, jotka saivat nauttia koulussa säännöllisistä hammashoitajan fluorauksista ja jonka hampaat on jo ensimmäisestä luokasta lähtien pidetty kunnossa säännöllisillä tarkastuksilla vuosittain ja kiitos siitä kuuluu suomen kouluhammaslääkäreille ja heidän uskomattoman hienolle työllensä. Purentavikaa minulla ei todettu ja lapsena hampaani olivat harvat ja suorat.

Ajan saatossa hampaani alkoivat kärsiä kuitenkin "tilan puutteesta" ja etuhampaani vääntyivät yhä enemmän vinoon. En voi sanoa, että hampaani olisivat olleet merkittävä ulkonäkö haitta koskaan, mutta katsellessani lehtien sivuilta julkkisten ja mallien suoria, vitivalkoisia hammasrivejä, alkoi mielessäni kyteä ajatus: Mitä jää jäljelle, kun olen 50 vuotias, sillä ulkoisesti käyn jo alamäkeä kovaa vauhtia, joten ainoa kaunistus enää tuolloin olisi valkoiset suorat omat hampaat. Kuten varmasti niin monet muutkin, myös minä tykönäni mietin, mitä kaikkea oikomishoito toisi tullessan. Olisiko päänsärkyjä, huonosti nukuttuja öitä, sössöttävää puhetta ja ennekaikkea, miltä näyttäisin "raudat" suussa tämän ikäisenä.

En varmasti olisi lähtenyt tähän ellei minulle olisi tarjottu mahdollisuutta Inmann algner oikomishoitoon, jonka arvioitu kesto on noin 3 kuukautta. Kolme kuukautta kestää vaikka päällä seisten. Vai kestääkö? Nähtäväksi jää. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että hampaistani otettiin mallit, jotka lähetettiin oikomiskojeiden valmistajalle. Tämän hetken kokemuksella voin sanoa, että mallien ottaminen oli ehdottomasti epämiellyttävin osio koko operaatiossa. Itse kärsin voimakkaasta oksennusrefleksistä, joten metallisten lusikoiden suuhun tunkeminen oli ikävä tunne. Vedet valui silmistä ja tunsi ikäänkuin tukehtuvansa. Onneksi hammaslääkärini oli todella ymmärtäväinen, rauhoitteli mua tosi mukavasti ja teki toimenpiteen nopeasti, joten sekuntiakaan liikaa ei tarvinnut kärvistellä ja purra vihreää muovimassaa johon hampaiden muoto tallentuu ja johon myöhemmin valetaan kipsijäljennös. Mallien ottamisesta meni noin kaksi viikkoa, kun sain kutsun hammaslääkäriin. Siellä ne nyt odottaisivat minua, raudat! Ja mitä sitten tapahtui, siitä jatkan seuraavan kerran tässä blogissa.