Nyt on kulunut tasan viikko siitä, kun oikomishoitoni aloitettiin. En voi sanoa, että mukavaa olisi ollut. Puhumaan en pysty lainkaan ja "raudat" ovat paikoittain terävät, joten suussani on pieniä haavoja jotka kirvelevät inhottavasti. Varsinainen rautojen kiristäminen ei tunnu pahalta ja se onkin erittäin helppo tehdä itse. Päätä ei särje ja olen pystynyt nukkumaan aivan normaalisti, eli yöuntani raudat eivät häiritse mitenkään.
Kaiken lisäksi olen tällä hetkellä flunssassa, joten en ole pitänyt rautojani viimeyönä lainkaan sillä olo on jo muutenkin tarpeeksi tukala. Jotta haluttu tulos saataisiin aikaiseksi, tulisi rautoja pitää vähintään 16 tuntia vuorokaudessa. Tuohon pystyn juuri ja juuri, mutta en voisi vielä kuvitellakkaan, että pitäisin rautoja kodin ulkopuolella. Ehkä tähän vielä tottuu.
Nyt ei siis ole mitenkään hilpeät tunnelmat ja 3 kk. tuntuu lähinnä "linnatuomiolta", jonka loppumista odotan kuin kuuta nousevaa. Mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti