Tämä on jatkokertomus siitä, miltä hampaiden oikominen aikuisena tuntuu. Olen yksi niistä 70-luvun lapsista, joille syötettiin fluoritabletteja joka ilta kotona, jotka saivat nauttia koulussa säännöllisistä hammashoitajan fluorauksista ja jonka hampaat on jo ensimmäisestä luokasta lähtien pidetty kunnossa säännöllisillä tarkastuksilla vuosittain ja kiitos siitä kuuluu suomen kouluhammaslääkäreille ja heidän uskomattoman hienolle työllensä. Purentavikaa minulla ei todettu ja lapsena hampaani olivat harvat ja suorat.
Ajan saatossa hampaani alkoivat kärsiä kuitenkin "tilan puutteesta" ja etuhampaani vääntyivät yhä enemmän vinoon. En voi sanoa, että hampaani olisivat olleet merkittävä ulkonäkö haitta koskaan, mutta katsellessani lehtien sivuilta julkkisten ja mallien suoria, vitivalkoisia hammasrivejä, alkoi mielessäni kyteä ajatus: Mitä jää jäljelle, kun olen 50 vuotias, sillä ulkoisesti käyn jo alamäkeä kovaa vauhtia, joten ainoa kaunistus enää tuolloin olisi valkoiset suorat omat hampaat. Kuten varmasti niin monet muutkin, myös minä tykönäni mietin, mitä kaikkea oikomishoito toisi tullessan. Olisiko päänsärkyjä, huonosti nukuttuja öitä, sössöttävää puhetta ja ennekaikkea, miltä näyttäisin "raudat" suussa tämän ikäisenä.
En varmasti olisi lähtenyt tähän ellei minulle olisi tarjottu mahdollisuutta Inmann algner oikomishoitoon, jonka arvioitu kesto on noin 3 kuukautta. Kolme kuukautta kestää vaikka päällä seisten. Vai kestääkö? Nähtäväksi jää. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että hampaistani otettiin mallit, jotka lähetettiin oikomiskojeiden valmistajalle. Tämän hetken kokemuksella voin sanoa, että mallien ottaminen oli ehdottomasti epämiellyttävin osio koko operaatiossa. Itse kärsin voimakkaasta oksennusrefleksistä, joten metallisten lusikoiden suuhun tunkeminen oli ikävä tunne. Vedet valui silmistä ja tunsi ikäänkuin tukehtuvansa. Onneksi hammaslääkärini oli todella ymmärtäväinen, rauhoitteli mua tosi mukavasti ja teki toimenpiteen nopeasti, joten sekuntiakaan liikaa ei tarvinnut kärvistellä ja purra vihreää muovimassaa johon hampaiden muoto tallentuu ja johon myöhemmin valetaan kipsijäljennös. Mallien ottamisesta meni noin kaksi viikkoa, kun sain kutsun hammaslääkäriin. Siellä ne nyt odottaisivat minua, raudat! Ja mitä sitten tapahtui, siitä jatkan seuraavan kerran tässä blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti